http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

8.11.2013

Moisanderin suku


Selailin sukukirjaa. Moisanderin sukuseura on samoin kuin Kivennavan Kirjavaiset etsinyt suoraa isäpolvea niin pitkälle kuin näkymää on riittänyt. Sen jälkeen on kerätty löydetystä kantaisästä jälkipolvea niin paljon kuin on löytynyt. Näin on tehty sukukirja, että siinä me nyt olemme, Moisanderin suku, kansien sisällä.


Tukholman valtiopäivillä 1686 Mathias Moisander syytti muutaman muun edustajan kanssa Inkerin, Karjalan ja Käkisalmen läänin kenraalikuvernööriä, vapaaherra Jöran Sperlingiä väärinkäytöksistä. Samoja syytöksiä oli kuninkaan korviin kuulunut Sperlingistä aiemminkin. Vuonna 1685 tuota viestiä Kaarle XI:lle tuonut talonpoika oli heitetty vankityrmään Kantsin linnoitukseen, eikä hänestä sen koommin ole kuultu.


Moisander oli kahden kumppaninsa kanssa hakenut oikeutta ensin vapaaherra Sperlingiltä, mutta tämä oli lähettänyt nimismiehen ja sotilaita lähetystön perään. He oli hädin tuskin pelastaneet henkensä pakenemalla metsiin. Valtiopäiville matkustettiin tuon jälkeen 31-sivuisen rahvaanvalituksen kera. Vapaaherra Sperlingiä syytettiin oman edun tavoittelusta kruununtiloja edelleen vuokraamalla. Hän lisäsi näin sekä valtion kustannuksia että talopoikien verotaakkaa. Rahanahneet vuokraisännät olivat säälimättä kiusanneet talonpoikia.


Tukholmassa käynnin jälkeen Mathias Moisander erotettiin virastaan vuonna 1688.

Moisanderin kuninkaalle toimittamasta valituskirjelmästä alkoi suuri oikeudenkäyntikierre, joka kiersi kihlakunnan käräjiä. Sperling kiisti kaikki valituskirjeen kohdat. Hän myönsi joidenkin tilojen haltijoiden kohdelleen talonpoikia kovakouraisesti, mutta hän itse oli huolehtinut asioiden saattamisesta oikeille raiteille. Päivätöiden rasitus oli ollut kohtuullinen johtuen alueen hovileirien vähäisistä peltomääristä. Myös kaikki muut syytökset Sperling selitti vääriksi.


Vuonna 1690 kuningas tuomitsi Mathias Moisanderin “varoitukseksi ja muille esimerkiksi kapinan lietsojana” elinkautiseen vankeuteen ja sitten tekemään elinkautista pakkotyötä kaularaudoissa Ivangorodin linnoituksessa. Linnoitus sijaitsee Narvajoen itärannalla lähellä Pietaria. Viimeinen maininta Mathias Moisanderista on maaliskuulta 1694 vankina. Sen jälkeen hänestä ei ole tietoja.

Ivangorodin linnoitus, jonka Ruotsi valloitti 1613 ja menetti vuonna 1704.
Täällä Mathias Moisanderin  eli viimeiset vuotensa tuomittuna vakoilusta.
Todellinen syy tuomioon oli kenraalikuvernöörin omavaltaisuuksiin puuttuminen.

Negatiivinen säätykierto Moisandereilla on jyrkkä ja dramaattinen. Mathiaksen vaimon
Agnetha Thomasdottir Buschin mainitaan olleen sokean ja eläneen täysin varattomana kuuden lapsensa kanssa.

Yksi pojista Thomas Mathiasson Moisander eli talollisena Muolaan Karhulassa ja hänestä suku jatkuu.  Kaikkien Mathiaksen ja Agnethan lapsien kohtalosta ei ole sukututkija saanut tietoa, ei ehkä saakaan. Suurien kuolonvuosien nälänhätä sekä Suuri Pohjansota surmasivat vuosisadan vaihteen molemmin puolin Karjalan rahvasta, mahdollisesti myös Moisanderit yhtä poikaa lukuunottamatta.   


Tässä Moisanderin sukuseuran esihistoria. Mitä tekemistä tällä on Kirjavaisten kanssa? Ei mitään vielä "kantaisien" kautta. Sipi Kirjavainen syntyi Uudellakirkolla Äyräpään kihlakunnassa vuonna 1570,  Mathias syntyi Turun kaupungissa vuonna 1640, kolme vuotta Sipin kuoleman jälkeen.

Sipin poika Matti Kirjavainen oli valtiopäivämies vuoden 1647 valtiopäivillä, Mathias Moisander matkusti Tukholmaan vuonna 1686. Valtiopäivillä Äyräpään talonpoikia edustanut nimismies Matti Kirjavainen oli ollut kuolleena jo 30 vuotta ennen Mathiaksen matkaa.

Matti Heikinpoika Kirjavainen oli samaa sukupolvea Mathias Moisanderin kanssa. Hän nautti yhteisössään samankaltaista arvostusta kuin isoisänsä Matti Sipinpoika. Hän oli väestön edustaja, henkikirjojen allekirjoittaja ja lautamies. Matin talon asukasluku Kivennavan Pihlaisissa lienee ollut noin neljäkymmentä henkeä Mathias Moisanderin matkatessa Tukholmaan. Eikä heilläkään ollut mitään yhteistä.

Yhteistä kahdelle suvulle näyttää olleen vain, että molemmat suvut olivat sammua nälkävuosien ja Isovihan kurimuksissa.


Ensimmäinen yhteys


Sukukirjoja vertaamalla löydän ensimmäinen yhdyssiteen Moisanderin ja Kirjavaisen välille noin sadan vuoden päähän tästä Mathiakselle kohtalokkaasta tukholmanmatkasta. Antti Moisander (1752-1794) ja Kivennavan Pihlaisista kotoisin ollut Johanna Kirjavaisella (1758-1811) avioituivat 3.12.1977. He asuivat Antin kotikylässä Muolaan Karhulassa, saivat 8 lasta sekä 27 lastenlasta.
Moisanderin sukukirjassa heidät esitellään nimillä Andreas Thomasson Moisander ja Hanna Matsdotter Kirjavainen. Nimet kuten ruotsinkieliset kirjurit heidät ovat lähteisiin kirjanneet. Kirjavaisten sukukirjassa nimet on suomennettu  käytössä olleiksi etunimiksi.

Antin ja Johannan pariskunta on ensimmäinen lenkki Kirjavaisten ja Moisanderien yhteisissä sukupolviketjuissa. Pitäjänrajoja ylittävä sukuyhteys alkaa siis varhain. Karhulan kylä oli Vuotjärven pohjoispuolella Pihlaisten naapurikylä. Tai pitänee varovaisesti täsmentää, että tämä näyttäisi olevan ensimmäinen tiedossa oleva yhdysside sukujen välillä. Muolaan Punnuksen kylässä asui jo 1600-luvulla Kirjavaisia, joiden yhteys Sipiin on yhä varmistamatta. Myös nämä Muolaan Kirjavaiset näkyvät Moisanderin sukukirjan tauluissa.

Yhteyksiä alkaa löytymään, otan vielä yhden esimerkin sata vuotta eteenpäin äskeisestä. Tasan sata vuotta myöhemmin Antti Moisanderia syntyneellä Heikki Kirjavaisella (1852-1709) oli Pihlaisen kylässä 11 lasta, heistä viisi vanhinta Helena Moisanderin (1856-1887) kanssa. Helena oli Muolaan Karhulasta kotoisin. Yhteisiä lapsenlapsia heille siunautui 24.

Aviopari mainitaan Moisanderin sukukirjassa nimillä Helena Johansdotter Moisander ja Henrik Paulsson Kirjavainen. Pariskunnan viisi lasta on Moisanderin sukukirjassa lueteltu, mutta ei enää lastenlapsia, eikä heidän jälkeläisiään. Tässähän voisi hyvinkin olla Moisanderin sukuseuran potentiaalisia jäseniä, koko joukko nykyisin elävää Mathias Moisanderin jälkipolvea suoraan alenevassa polvessa. Kirjavaisten sukukirjasta heidät nyt löydät.

Tässä kahden karjalaissuvun yhteistä kudelmaa vain parin esimerkin avulla. Kirjavaisia on Moisanderin sukukirjassa 70 henkilöä, Moisandereita esitellään Kirjavaisten sukukirjassa 150. Muiden kummassakin kirjassa  esiintyvien sukunimien takaa yhteyksiä löytyy enemmän. Lukuisia Kakkeja, Murtosia, Hyytiöitä, Paloposkia, Susia, Nokkosia, Äkräitä sekä muita. Samoja ihmisiä esitellään kummassakin sukukirjassa. He ovat sekä Sipi Kirjavaisen, että Mathias Moisanderin jälkipolvea tai heidän puolisoitaan.


Kaikki me kuulumme johonkin sukuun


Moisanderin sukukirjan alkusanoissa todetaan: "Historian näkeminen esipolvina vuosisatojen taakse antaa uutta näkökulmaa nykyhetkeen ja voi ehkä innostaa uusia henkilöitä sukututkimuksen pariin. Kaikki me kuulumme johonkin sukuun. Menneet tapahtumat tulevat elävämmäksi, kun ajattelemme esivanhempiemme elämää entisinä aikoina."

Kuulumme ehkäpä jo tuhanteenkuuteenkymmeneenneljään "sukuun" kun katsomme esivanhempiamme kymmenen sukupolven päähän. Käytännössä määrä on pienempi, koska esivanhempamme naimakaupat ovat kohdistuneet lähes aina lähiympäristöön ja näin aiheuttavat sukulaisuutta montaa kautta. Suuri määrä se on kuitenkin.

Minusta sukujen historiassa on kiinnostavinta miten ne lomittuvat toisiinsa. Eri suvuissa naimakaupat ja sukuyhteydet ovat olleet sidoksissa toisiinsa vuosisatoja. Samoja sukunimet toistuvat miniöillä ja vävyillä sukupolvien ketjussa.

Me ihailemme sukukokouksissa yhden esivanhempiemme jälkipolviluetteloa ja näemme sukutaulun henkilöt aivan kuin he olisivat olleet nykyajan ydinperhettä. Näin emme näe esipolviemme menneisyyttä kovin hyvin. Talojen alaisuuteen rippikirjoissa merkityt palkolliset olivat usein talon emännän tai isännän sisaria, serkkuja, tätejä tai muita lähisukulaisia. Monet talon tyttäristä ja pojista asuivat sisartensa, veljiensä, tätiensä tai setiensä perheissä mahdollisesti eri pitäjässä.

Olisi mielenkiintoinen haaste lähteä selvittämään miten eri suvut eri aikoina esipolvien elinpiirissä ovat keskenään sekoittuneet. Mitä havaintoja näin voidaan tehdä? Saavatko jotkut muistiin merkityt tapahtumat uuden merkityksen tai selityksen? Voisiko tämä olla jopa kahden sukuseuran yhteisprojekti? Geneettinen sukututkimus toisi siihen vielä oman mausteensa.