http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

17.12.2014

Pimiä

Veijo Pimiän artikkeli Kivennapalaisessa

"Vuoden 2012 lopulla oli Pimiä nimisiä Suomen kansalaisia kaikkiaan 287. Näistä asui Suomessa 273 ja ulkomailla 14."

Näin Pimiöistä kertoo Veijo Pimiä viime vuonna ilmestyneessä Kivennapalaisessa. Nyt kun katselee samoja tilastolukuja, niin Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Pimiöitä on edelleen tuo 287 Suomen kansalaista. Ulkomailla nyt 13, kotimaassa 274.

Täydennän hieman Veijo Pimiän sukukertomusta lisäämällä siihen muutaman kirjavaisyhteyden. Pimiä ei ole suuri suku. Kivennavan Kirjavaisen sukukirjan tauluissa esitellään silti 399 Pimiää.

Kirjavaiset ja Pimiät

Sukunimi Pimiä liittyy Kirjavaisiin jo varhain 1700-luvulla. Erityistä lisäksi on, että ensimmäiset avioliitot liittyvät Kauksamon Kirjavaisiin. 

Pimiät asuivat Voipialassa, toisella puolen Kivennapaa. Sukujen yhteenkietoutuminen ei myöskään ollut yksittäinen sattuma, vaan kysymys on kahdesta liitosta, jossa veljekset naivat serkukset. Näillä suvuilla oli hyvin todennäköisesti ollut aiemminkin yhteyksiä.

Joutselässä sortuivat molemmat suvut

Pimiän suku oli Voipialasta ainakin jo 1600-luvulla. Tuolloin Kivennavan asutus oli harvaa. Kylät olivat parin kolmen savupirtin rykelmiä, usein vain yksittäisiä taloja. Ajoittain ei kylän paikalla ollut mitään. Pimiän tila oli Voipialassa vuosisadan alusta lähtien. Kylän muodosti vuosisadan alussa Matti Pimiän (1580-1634) ja Niilo Soitun tilat. Antti Pimiän tila oli autio.

Pimiöitä asui 1600-luvulla myös Joutselässä, kuten myös Kirjavaisia. Kylässä asui Martti Pimiä vaimonsa ja poikansa kanssa. Sipi Kirjavaisen (1570-1637) poika Erkki Kirjavainen ja hänen poikansa Lasse, sitten myös veli Antti ja Heikki perheineen. Pimiät häviävät Joutselästä 1700-luvun taitteessa, mahdollisesti jo Suurina Kuolonvuosina. Kirjavaiset katoavat myöhemmin, Isonvihan aikana.

Vuoden 1639 henkikirjan mukaan Voipialaa ei ollut, mutta lähistöltä Liikolan henkikirjassa on samana vuonna Tuomas Pimiä. Pimiän tila on Voipialassa taas myöhempinä vuosina. Matti Pimiän tilan isännyys on vaihtunut Tuomakselle (1620-1670) ja vuosisadan lopulla Tuomaksen pojalle Martti Pimiälle (1660-1710).

Suurista kuolonvuosista ja Isovihasta Pimiän suku selvisi Matti Pimiän pojanpojan Martti Pimiän kautta. Matin pojalla Tuomaalla oli neljä poikaa, mutta suku jatkui vain Martti Pimiästä. Martti Tuomaanpojan jälkeläisiä ovat siten ilmeisesti kaikki Kivennavan Pimiät. Martista Pimiän suku haarautuu neljään poikaan, Tuomakseen (1691-1750), Juhoon (1697-1762), Mattiin (1701-1743) ja Pietariin (1703-1785). Matti ja Pietari ottivat vaimokseen Kirjavaisen.

Isoisä Tuomas eli Tuomas Matinpoika Pimiä esiintyi usein käräjillä. Vuonna 1649 hänet tuomittiin 18 markan sakkoihin kuuden mustelman aiheuttamisesta lyömällä. Vuonna 1652 hän oli uhkaillut vouti Pietari Lilliaskoghin asiamiestä Pietari Antinpoikaa viikatteella ja halventavilla puheilla, kun tämä oli perimässä autioveroja, saaden 6 mk sakkoja. Vuonna 1657 hän sai 40 mk sakkoja, kun hänen veljensä Pietarin leski Malin Ristontytär syytti häntä hevosen ottamisesta pantiksi väitetyistä saatavista.


Sukupolvet vaihtuvat eri tahtia

Heikki Matinpoika Kirjavaisen Pihlaisiin ja Kauksamoon asettuneet pojat Matti, Juho, Pietari ja Tuomas olivat samannimiset kuin Pimiän veljekset. Nimiä ei kuitenkaan ole annettu samanaikaisesti. Ratsumies Sipi Kirjavainen ja nihti Matti Pimiä ovat olleet lähes saman ikäisiä, mutta Matti Pimiän pojanpoika Martti Pimiä (1660-1710) oli jo eri sukupolvea kuin Sipin pojanpoika Heikki Kirjavainen (1610-1670). Ikäeroa viisikymmentä vuotta. Heikin pojat olivat Martti Pimiän ikäluokkaa. Olisiko Martti Pimiä jostain syystä antanut pojilleen etunimet Heikki Kirjavaisen poikien mukaan?

Pimiän ja Kirjavaisten sukujen kantaisät olivat samaa sukupolvea. Kirjavaisten serkukset puolisoikseen ottaneet Pimiän veljekset olivat kolmatta polvea. Kirjavaisten Pimiöihin naidut serkukset viidettä sukupolvea. Kuitenkin saman ikäisiä puolisoidensa kanssa. Sukupolvet vaihtuivat Pimiöiden kohdalla huomattavasti verkkaisemmin kuin Kirjavaisten kohdalla.

Pimiöihin naiduissa Kirjavaisissa oli kysymys Juho Kirjavaisen poikien tyttäristä. Heikin pojista Juho oli muuttanut Kauksamoon muiden asettuessa Pihlaisiin. Matti Pimiä (1701-1743) avioitui Juho Kirjavaisen pojantyttären Kaisa Kirjavaisen kanssa. Pietari Pimiä (1703-1785) avioitui Juho Kirjavaisen toisen pojan tyttären Anna Kirjavaisen kanssa. Anna ja Kaisa olivat siis serkuksia. Tämä yhdisti Voipialan Pimiät Kauksamon Kirjavaisiin.

Matti Pimiä ja Anna Kirjavainen asuivat Voipialassa, Pietari Pimiä muutti Kaisan kanssa Kotselkään. Kuten Veijo Pimiä Kivennapalaisessa kertoo, Pietarin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa on mm. runoilija Ilmari Pimiä.

Suvut kietoutuvat toisiinsa

Kaisa Kirjavainen avioitui miehensä Pietari Pimiän kuoltua vielä Voipialaisen Eenokki Kyllästisen kanssa, Tästä liitosta syntynyt Kaisan poika Pauli Kyllästinen avioitui Katariina Pimiän kanssa. Katariina oli Juho Pimiän pojantytär. Siis tuon edellä mainitun Pimiän veljessarjan kolmannen veljen. Pauli Kyllästisen pojanpoika nai sittemmin Maria Pimiän, joka oli Katariina Pimiän veljen pojantytär. Ja sitä rataa Pimiät ja Kirjavaiset kietoutuivat sukuina toisiinsa.

Veljesten avioituminen serkusten kanssa ei ole tavanomaista, mutta ei tavatontakaan. Vanhan kirkkolain mukaan poika velvoitettiin hankkimaan avioliitolle vanhempien suostumus. Miehen tuli myös anoa tyttöä hänen isältään, joka oli tyttärensä naittaja. Tytöllä ei ollut asiaan juuri sanomista, kuten ei naisilla sananvaltaa muutenkaan. Mies käytti ehdotonta päätösvaltaa perheessä ja vastasi myös omaisuudesta.

Pimiöiden ja Kirjavaisten avioliittojen takana seisoivat ilmeisesti Pimiöiden veljesten isä Matti Pimiä ja toisaalta Juho Kirjavaisen pojat Juho Juhonpoika ja Joonas Juhonpoika. Saattoi Kauksamon Kirjavaisten äijä-Juhollakin olla jotain sanottavaan vunukoidensa naimakauppoihin. Avioliitto oli tuolloin ennen muuta taloudellinen päätös ja sukuyhteisön toimenpide.

Vanhoissa lähteissä naiset merkittiin kirjoihin patronyymeinä vailla sukutaustaansa. Mistä tulivat 1600-luvulla Kirjavaisten vaimot? Seikka, Valpuri, Malena, Aune Vilpontr, Helga Tuomaantr, Liisa Simontr, Maria Juhontr, Maria Mikontr, Maria Eskontr, Mari Sipintr, Valpuri Sipintr, Valpuri Ristontr, Mari Pertuntr…Ja oliko Pimiöiden miniöissä jo aiemminkin Kirjavaisia? Kerttu Matintr, Anna Heikintr, Mari Nuutintr...

Myöhemmin Pimiöiden ja Kirjavaisten sukujen jäsenet avioituvat monessa polvessa. Tuossa 1700-luvun alun Pimiöiden veljessarjassa, Pietari, Tuomas, Juho ja Matti, on jokaisella Kirjavaisia jälkipolvissaan. Kuten on myös Kirjavaisten 1600-luvun loppupuolen veljessarjassa, Pietari, Tuomas, Juho ja Matti, jokaisella Pimiän sukua jälkipolvissaan. Tosin näitä Pimiöiden ja Kirjavaisten sukujen avioliittoja syntyi harvakseltaan, eikä enää kertaakaan niin, että samasta talosta olisi lähdetty uudelle kosiomatkalle saman naittajan puheille.

Liitoissa oli myös yhä enemmän sijaa nuorten omille mielipiteille. Viereisestä kylästähän puolisoa usein katsottiin. Kylien pojat vahtivat mustasukkaisina kylän tyttöjä naapurikylän pojilta, joten maasto oli turvallisempaa edetä, jos talonväki oli jotain kautta jo ennestään tuttua.

Nuoriso etsi puolisoa kirkkomatkoilla, kyläkiikuissa, kihuissa, muissa juhlissa ja talkoissa. Kannaksella on ollut mielenkiintoisia tapoja parinmuodostuksessa. Nuoriso tuppijuhlissa kirkonmäellä ja tytöillä tyhjä puukontuppi vyöllä. Vanhempi naisihminen mainostamassa: “Täss on tyttö tupelle tullut, ken tahtoo, ni tampatkoo.” Poika, joka pisti puukkonsa tytön tuppeen sai seuraavana pyhänä käydä talossa katsomassa oliko hänet vävypojaksi kelpuutettu.

Oven kamanan vierestä seinästä puukkonsa löytänyt sai niine hyvineen lähteä paluumatkalle.