Kannaksella matkustaneille Raivolan nykyiset nähtävyydet ovat tuttuja. Lintulan lehtikuusimetsä, Mannerheim-linjan varustukset, Edith Södergranin hautamuistomerkki...
Raivolan taajama kasvaa nyt nopeasti, Pietarilaiset rakentavatympäristöön datsojaan ja alue on muutenkin suosittua lomanviettoseutua. Teollisuutta ja tuotantolaitoksia on alueella paljon.
Raivolan taajamakeskus on pari kilometriä rautatieasemalta koilliseen. Siellä on paljon erilaisia kauppoja ja torialue. Myös rautatieasemalla on useita kauppoja ja muutama kahvila.
Ruukki ja rautatie
Suomalaisen asutuksen aikaan Raivolan oli merkittävä kylä silloisessa Kivennnavan kunnassa. Alkuun pieni kylä, muutaman talon rypäs. 1500- ja 1600-luvuilla talojen ja asukkaiden määrä vaihteli, kuten näillä seuduilla muuallakin. Voudintileissä ja maakirjoissa pääosa tiloista oli merkittynä autioiksi, vuonna 1635 kylää ei ollut lainkaan.Ison Vihan jälkeen olot rauhoittuivat. Kivennapa oli nyt irti muusta Suomesta ja osa Venäjää. Täällä Vanhaksi Suomeksi kutsutulla voittomaalla Ruotsin lait pidettiin kuitenkin voimassa. Raivola kasvoi. Vuoden 1727 maareviisiossa asuttuja tilojakin oli jo yli kaksikymmentä.
Raivola kuului Lintulan lahjoitusmaihin, joka käsitti samalla koko Kivennavan pitäjän. Alueen omisti kamariherra, kreivi Peter Ivanovitš Soltikov, joka sai vuonna 1800 luvan perustaa ruukin järvi- ja suomalmien sulattamiseksi. Työväeksi Soltikov tuotti Venäjältä maaorjia.
1808 Ruotsi menetti koko Suomen Venäjälle ja alkoi autonomian aika. Kivennapa oli taas yhteydessä muuhun Suomeen. Lahjoitusmaakausi jatkui kuitenkin 1880-luvulle. Ruukki lopetti toimintansa 1874, mutta tilalle kasvoi muuta teollisuutta, sähkölaitos, saha, mylly.
Suurten nälkävuosien aikana rakennettiin hätäaputöinä Riihimäki-Pietari rata, jota myös nälkäradaksi tai luuradaksi sanottiin. Rata valmistui Pietariin asti vuonna 1870 ja Raivolan asema otettiin käyttöön.
Nyt myös rautatieasema muodosti Raivolassa oman asutuskokonaisuutensa.
Paljon muutakin muuttui. Rata houkutti Pietarilaisia rakentamaan kesähuviloita alueelle, rahdinajo hevosilla suuntautui nyt Pietarin sijasta rautatien varteen, paikalliset odottelivat vossikkakuskeina kesävieraita asemalla.
Sipin jälkipolvea syntyi Raivolassa 1800-luvulla toistasataa. Myös poikapolvea muutti Raivolaan, niin että sukunimeltään Kirjavaisia syntyi Raivolassa viitisenkymmentä.
Pihlaisissa syntynyt Yrjö Matinpoika Kirjavainen (1782-1835) nai Saara Juhontytär Nokkosen ja meni Raivolaan Nokkosille kotivävyksi vuonna 1807. He saivat kahdeksan lasta.
Viittä vuotta aikaisemmin Maria Matintytär Kirjavainen (1783-1818) Pihlaisista oli avioitunut miniäksi Raivolaan Ronneille. Jaakko Ronni ja Maria Kirjavainen saivat kaksi lasta, mutta heillä ei ole enää jälkipolvea.
Tuomas Matinpoika Kirjavaisella (1829-1892) ja Eeva Tuomaantytär Pimiällä (1834-1877) sen sijaan on runsaasti jälkipolvea. Tuomas muutti kotivävyksi Pimiöille Raivolaan vuonna 1854. Myös Matti Paavonpoika Kirjavainen (1862-1915) avioitui kotivävyksi Raivolan Pimiöille. Tämä tapahtui kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. Matti Kirjavainen ja Katri Joosepintytär Pimiä saivat kymmenen lasta.
Raivolan ja Kivennavan kasvukipuja
Jonkin aikaa Äyräpään kihlakunnassa tapahtui enemmän väkivaltarikoksia kuin missään muualla Suomessa. Suurimman osan 1800-luvusta kihlakunta kuului maan rauhallisimpiin, vuosisadan loppupuolella henkirikokset ja muut tuomioistuimiin saatettu väkivalta lisääntyivät räjähdysmäisesti 1890-luvulla. Piiloon jäävä väkivalta ilmeisesti lisääntyi samassa suhteessa.
 |
| Käkisalmen sanomat 2.9.1910 |
Kivennavan käräjäkuntaan sijoittui lähes puolet koko Äyräpään kihlakunnan väkivaltatapauksista. Erityisesti 1905-1906 Kivennavan "rantapuolen" väkivaltatapausten määrä lähes kolminkertaistui. Tämä väkivalta-aalto oli Raivolan, Terijoen ja Kuokkalan miesten aikaansaannosta. Väkivalta toki lisääntyi myös muualla Kivennavalla tuohon aikaan.
Jatkossa Raivolan ja Terijoen ero muuhun alueeseen vain kasvoi. Vakava väkivalta sijoittui Kivennavalla etupäässä liikenneväylien varrelle, mutta sitä esiintyi myös syrjäkylissäkin.
Poikajoukkojen kylätappelut raaistuivat. Tupakaiset ja häät olivat tapahtumia, jossa kylän pojat ottivat mittaa naapurikylän pojista, jotka kylältä tyttöjä olivat viemässä. Esimerkiksi Matti Kirjavaisen murha tapahtui Pihlaisissa nuorimman pojan tupakaisissa.
Ala-Raivolaa kutsuttiin myös Ruukiksi entisen rautatehtaan johdosta. Siellä asuivat venäläiset.
Suomenkylän harjulla eli Ylä-Raivolassa asuivat suomalaiset.
Toinen kysymys, joka väkivaltaan eritysesti Raivolassa liitettiin oli runsas salakapakointi, pirtun salakauppa ja salakuljetus, kuten tuosta lehtileikkeestä Käkisalmen sanomista voi lukea:
"..Lähimmiltä rautatieasemilta matkustaa erittäinkin sunnuntai-päivinä suuret joukot miehiä Raivolasta ostamaan (pirtua), eikä näiden koskaan tarvitse tyhjin käsin pois palata! Kun tähän vielä lisätään väkijuomien nauttimisesta seuraavat tappelut ja riidat, onkin tämän salakuljetuksen ja salakapakoimisen vaikutus jokaiselle selvillä..."
Kulttuuria Raivolasta
Raivolan taajamassa Onkamojoen varrelle on runoilija Edith Södergranin muistomerkki. Södergran syntyi Pietarissa. Elämänsä loppuvuodet hän eli yksinäisenä ja köyhänä Raivolassa. Hänet haudattiin huvilansa puutarhaan. Alkuperäinen Wäinö Aaltosen veistämä Södergranin hautamuistomerkki tuhoutui vuonna 1939. Onkamojoen rannalle, keskelle Raivolan taajamaa, mutta rauhalliselle paikalle pystytettiin uusi muistomerkki vuonna 1960.
Edithin vanhemmat olivat kotoisin Närpiöstä ja Perniöstä ja muuttivat Raivolaan isän saatua sahanhoitajan pestin.
Edith Södergran oli ensimmäisiä suomalaisia moderneja runoilijoita. Edithin isä kuoli keuhkotautiin 1907. Edith itse sairastui samaan tautiin seuraavana vuonna. Työkseen Edith kirjoitti ja käänsi, mutta talous oli tiukalla. Hän joutui kirjaimellisesti myymään vaatteita yltään saadakseen rahaa ruokaan. Hän myös valokuvasi silloin, kun siihen oli varaa.
Edith Södergranin muistomerkissä lukee:
Se här är
evighetens strand
Här brusar
strömmen förbi
och döden
spelar i buskana
sin samma
entoniga melodi
Edith Södergran 4.4.1892-24.6.1923
Rest av Finlands Svenska Författareförening
Raivolassa asustivat jonkin aikaa myös runoilija Ilmari Pimiä ja kirjailija Olavi Paavolainen. Paavolaisen ja Pimiän suvuilla on vahvat sidokset Kirjavaisten sukuun, niinpä nämä kummatkin, Ilmari Pimiä ja Olavi Paavolainen olivat myös Sipi Kirjavaisen jälkipolvea.
Ilmari Pimiän isä Kivennavan kirkon suntio Mikko Pimiä ja isoisä maakauppias Juho Pimiä. Yhteys Kirjavaisiin tulee 1700-luvulta Voipialasta Pietari Pimiän ja Anna Kirjavaisen kautta (sukukirjassa Taulu 32)
Olavi Paavolaisen isä oli juristi ja kansanedustaja Pekka Paavolainen, isoisä maakauppias ja lampuoti Pietari Paavolainen. Olavi Paavolaisen isoisän isä oli Antti Paavolainen Vuottaalta. Täältä tulee yhteys Kirjavaisiin, Kuortin suvun kautta.
Antti Paavolainen oli naimisissa Maria Kuortin kanssa, jonka äiti oli Valpuri Kirjavainen Pihlaisista. (sukukirjassa taulu 102)
 | |||||
| Lähellä Edith Södergranin muistomerkkiä, Edithin entisen talon puutarhassa, on Totti-kissan muistomerkin.Totti oli Edithille lyckokatt, onnenkissa. Muistomerkissä on vain venäjänkielinen teksti. |
Edellinen teksti: Patrikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti