http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

18.9.2015

Sipin jalanjäljillä: Joutselkä - Симагино

Joutselän tie kulkee edelleen vanhalla paikallaan, muuta muistoa ei suomalaisajasta maisemasta löydä. Paikka on erilaisia datsoja, kesämökkejä, mutta alueella ei ole palveluita. Kylän pohjoispuolitse on öljyputkilinjaus Koiviston satamaan.

Joutselän historia on värikäs ja mielenkiintoisempi mitä nykyinen maisema antaisi olettaa. Niin kuin moni muukin paikka entisellä Kivennavalla.

Erityinen maine Joutselälle on jäänyt vuonna 1555 käydystä taistelusta, jossa ruotsalaiset joukot paikallisten talonpoikien tukemana pysäyttivät suuren venäläisjoukon. 150 sotilaan osasto tukenaan 400 Äyräpään alueelta rekrytoitua hiihtämällä liikkunutta talonpoikaa voittivat Kivennavan linnakkeen voudin Jöns Månssonin johdolla lukumääräisesti kymmenkertaisen vihollisen.

Kuningas Kustaa käytti taistelua nostattaakseen sotaintoa. Hän liioitteli estoitta taistelun osapuolten voimien epäsuhtaa ja voiton tuloksia. Tosin jo puolen vuoden kuluttua tätä merkitystä ei Kustaalle taistelulla ollut. Silloin hän kirjoitti voitetun vihollisen olleen vain joukko väkeä Novgorodin piiristä ilman aiempaa kokemusta sodasta.


Taktiikka tuontitavaraa

Historioitsija Erik Jöransson Tegel käytti kuninkaan kuvausta kertoessaan Joutselän taistelusta vuonna 1622 painetussa teoksessa. Tegelin kronikka kertoo venäläisten lukumäärän taistelussa olleen 30 000.

Tegelin kuvausta on myöhemmin käytetty sotataidon historiaa käsittelevissä teoksissa. Yleensä todetaan, että Vouti Jöns Månssonin, Juho Maununpojan, sotataito sai Kustaa Vaasan muutamaan Suomea koskevia taktisia ohjeita. Uudet ohjeet perustuivat Juho Maununpojan taktiikkaan.

Ilmeisesti Jöns Månsson kuitenkin päinvastoin sovelsi kuninkaan antamia ohjeita Joutselän taistelussa. Kuningas Kustaa oli  neuvonpidoissa Viipurin linnassa useaan otteeseen kehotti sotapäälliköitään käyttämään smoolantilaistaktiikkaa Kannaksella.

Kunnia smoolantilaistaktiikasta kuuluu Etelä-Smoolannista kotoisin olleelle uudisraivaajalle ja kapinallisjohtaja Nils Dackelle. Vuosina 1542-1543 Smoolannissa, Öölannissa ja Götanman metsäalueilla noustiin verokapinaan ja kapinalliset voittivat kuninkaan armeijan useissa kahakoissa.

Kuninkaan saksalaiset palkkasoturit eivät osanneet vastata kapinallisten sissitaktiikkaan erityisen hyvin. Kapinalliset kaatoivat metsän murroksille, joihin pysäyttivät kuninkaan joukot, jonka jälkeen hyökkäsivät sivustoilta ja murrosten takaa.

 Kustaa oli vaikuttunut  smoolantilaiskapinallisten menestyksestä niin, että kehoitti käyttämään samaan taktiikkaa venäläisiä vastaan. Joutselässä Jöns Månsson teki siis vain työtä käskettyä.

Månsson teki tämän hyvin. Kun Pajari Bibikovin johtamat joukot hyökkäsivät Joutselän kautta Kivennavalle 10. maaliskuuta 1555 olivat ruotsalaiset kasanneet murroksen, jonka taakse olivat sijoittaneet viisi parin tuuman laivatykkiä lavetteina toimineisiin rekiin. Pajari Bibikov kaatui heti hyökkäyksen alussa ruotsalaistykkien yhteislaukaukseen jo ennen kuin venäläiset olivat ehtineet levittäytyä tulitaisteluun.

Venäläiset vielä huomasivat, että sivustojen metsistä ilmestyi suomalaisia suksimiehiä, jotka etenivät kaukana tiestä kohti venäläisten selustaa. Sotajoukko joutui sekasortoon ja lähti perääntymään. Suomalaiset katkaisivat venäläisjoukon paluutien, mutta eivät vähäisestä lukumäärästään johtuen pystyneet estämään venäläisjoukon pakoa. Taistelussa kaatuneita venäläisiä arvioidaan olleen kaiken kaikkiaan noin 900. Suomalaisten tappioita ei tiedetä.

Täysimittainen sota alkaa

Joutselän taistelu säästi kivennapalaiset hävitykseltä, mutta vain hetkeksi. Sota vasta alkoi tästä. Kesällä 1555 venäläiset tekivät tuhoamisretkiä Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Oulunjärven tienoille.
Ruotsalaiset hyökkäsivät Nevaa pitkin Venäjälle.

Ruotsalaisten sotaponnistelut eivät olleet varsinaisesti menestyksekkäitä. Saavutus toki oli sekin, että venäläiset eivät kyenneet estämään sotajoukon paluuta Suomeen. Seurauksena Suuriruhtinas Iivana IV kiinnitti nyt enemmän huomiota Suomen suuntaan ja rangaistushyökkäykset toteutettiin suuremmalla joukolla.

Smoolantilaistaktiikan mukaisista murroksista oli tullut Kustaa-kuninkaalle päähänpiintymä. Taktiikkaa piti sovellettaman, mutta nyt sillä ei ollut toivottua tulosta. Venäläiset hyökkäsivät tammikuussa 1556. Pienempi joukko sotaväkeä eteni Käkisalmen suunnasta Jääskeen ja Äyräpäähän. Etenemistä ei pystytty estämään. Venäläiset pystyttivät sotaleirin Äyräpäähän ja polttivat muutamia kyliä.

Kun ruotsalaisten huomio oli keskittynyt pohjoiseen eteni venäläisten pääjoukko Kannaksella jälleen Joutselän kylän kautta. Murroksista ei täälläkään ollut apua. Venäläisten pääjoukon saapui Kivennavan varustukselle. Päällikkö Nils Boije poltatti varustuksen ja pakeni joukkoineen Viipurin suuntaan. Puolustus vetäytyi Viipurin linnaan ja venäläisten pääjoukko asettui piiristystoimiin Viipurin kaupungin edustalle.Viipurin linnaa ei kuitenkaan kovin ponnekkaasti pyritty valtaamaan vaan venäläiset keskittyivät nyt Ruotsin puolen rajapitäjien hävittämiseen ja tuhoamiseen.

  Raja väestön kannalta

Venäjä pyrki  asutusta ja väestöä tuhoamalla lopettamaan ryöstöretket Suomen puolelta Venäjälle. Mutta kuinka kärkästä rajan rahvas näihin ryöstöretkiin ja rajan takaisiin hirmutöihin oli ollut? Joutselän taistelussa oli käytetty talonpoikaisjoukkoja ratkaisevassa roolissa. Erilaisia kosto- ja ryöstöretkiä oli tehty Kivennavalta Venäjän puolelle jo miespolvien ajan. 

Silti esimerkiksi ruotsalaisten sotaretkelle Nevaa pitkin ei täältä ollut helppoa saada väkeä lähtemään. Kotiseutujaan se puolusti, mutta pidemmälle ei haluttu mennä. Raja oli epämääräinen kahden suurvallan verotusraja jonka linjauskin oli kiistanalainen. Paikallinen väestö liikkui rajan yli miten halusi. Ihmisillä oli sukulaisia rajan takana ja kauppaakin sinne tehtiin. Samaa karjalaisväestöä molemmin puolin rajaa.

Mikä oli rahvaan näkemys vihollisesta? Sotajoukkojen liikkeistä varoitettiin vihollispuolen kyliä, jotta nämä ehtisivät piilopirtteihinsä. Näin tehtiin puolin ja toisin. Ehkäpä Ruotsi ja Venäjä olivat tuohon aikaan rajaseudun asukkaille samanlainen riesa ja rasite riippumatta siitä kummalla puolen rajaa savupirtti sattui sijaitsemaan.

Joutselän rahvas oli toistuvasti sodan jaloissa.  Suuri Venäjän sota päättyi Moskovan rauhaan 1557, mutta Pitkäviha alkoi jo 1570 kestäen melkein vuosisadan vaihteeseen. 

Vielä 1600-luvun alkupuolellakin Joutselän kylän väestö vaihtui tiheästi. Esimerkiksi  vuoden 1633 maakirjaan kirjattiin Joutselässä kahdeksan tilaa. Paavo Suutari oli muuttanut pois, Matti Pessa karannut Novgorodin lääniin, Antti Niilonpoika karannut Venäjälle, Olli Pellinen karannut Hiitolaan, Lauri Kotselkä karannut jonnekin, Lauri Laurinpoika karannut Inkeriin, Lauri Hänninen karannut ja kuollut Inkerissä ja Lauri Hamunen karannut Venäjälle. Kaikki kylän tilat siis autioina.

Kirjavaiset Joutselässä

Vuodesta 1652 Joutselän maakirjoissa  on Erkki Kirjavaisen (Sukukirjan taulu 9) tila. Hän oli Sipi Kirjavaisen nuorin poika. Vuoden 1657 henkikirjassa luetellaan Erkki Kirjavainen, hänen vaimonsa Malin Vilpuntytär ja poika Lasse Erkinpoika Kirjavainen. 

Lasse Kirjavainen avioitui Liisa Simontyttären kanssa. He saivat kolme poikaa, Martin, Antin ja Heikin. Kaikki kolme avioituivat ja ainakin Martti Lassenpojalla on poika. Sipi nimeltään. Kirjavaiset pysyvät Joutselässä. Vuonna 1708 henkikirjassa luetellaan Martti Kirjavainen vaimonsa kanssa, Antti Kirjavainen ja veli Heikki Kirjavainen. 

Isonvihan jälkeisessä maarevisiokirjassa 1727 Kirjavaisia ei Joutselässä ole. Martti Kirjavaisen tila on nyt Pärttyli Jaakonpoika Alasen hallussa ja Heikki Kirjavaisen tila on Pauli Simonpoika Henttisen.

Myöhemmin Sipin poikapolvea ei Joutselkään enää tullut, Sipin jälkipolvea siellä kuitenkin jonkin verran asui. Riitta Yrjöntytär Kirjavainen Kukonmäeltä tuli 1772 Torikan sukuun, avioitui Salomon Aapronpoika Torikan kanssa. Ristiina Matintytär Kirjavainen Holttilasta avioitui lintulalaisen Pekka Estländerin kanssa ja Lintulasta he muuttivat Joutselkään. Anna Tuomaantytär Kirjavainen Pihlaisista avioitui Joutselkään Taavi Pelkosen kanssa. Heillä oli ainakin 11 lasta. Eeva Mikontytär Kirjavainen Pihlaisista avioitui Juho Joosepinpoika Savolaisen kanssa ja Helena Hiopintytär Kirjavainen Ikolasta avioitui Paavo Mikonpoika Savolaisen kanssa.

Sipin jälkipolvea on myös Mikko Marianpoika Kirjavainen (Sukukirjan taulu 1509). Mikko syntyi Polviselässä, avioitui Joutselässä ja muutti myöhemmin perheineen Pietariin.

Joutselän taistelu nostetaan kunniaan

Joutselän taistelun glorifiointi pääsi vauhtiin Suomen itsenäistyttyä. Löytyi konkreettinen esimerkki historiasta, missä suomalainen vastasi kymmentä ryssää. 1930-luvulla kirjoitettiin historiaa, jossa Suomen identiteettiä itsenäisenä kansakuntana vahvistettiin. Vihollinen oli aina tullut idästä.

Vuonna 1931 Kellomäellä sijainnut Polkupyöräpataljoona 1 pystytti vuonna 1931 Joutselän taistelun muistomerkin Joutselkään Mainilan ja Kuokkalan teiden risteykseen. Muistomerkin sisään kätkettiin sinetöity rasia, missä oli ajankohdan rahoja, sanomalehtiä ja Juhana Skytäntyttären Alma Karjalaisen perheen valokuvia ja henkilötietoja. Alma Karjalaisen veli Antti Skyttä oli naimisissa Sipin jälkipolviin kuuluneen Maria Pelkosen kanssa. (Sukukirjan taulu 628)

Muistomerkin suunnitteli Aarno Karimo ja muistomerkin graniittisessa laatassa oli teksti:

1555 maaliskuun 1 pnä Kivennavan linnamiesten ja kannakselaisten 
talonpoikien vähäinen joukko löi näillä Joutselän kunnailla 
suurilukuisen vihollisarmeijan. PPP I pystytti tämän muistomerkin 
isien teon kunniaksi 1931 

Joutselän taistelun väitetään toimineen myös talvisodan mottitaisteluiden esimerkkinä.

Vuonna 1963 venäläiset murskasivat muistomerkin ja täyttivät sillä vieressä olevan kuopan. Lopullisesti jäänteet peittyivät vuonna 1975 tienristeystä kunnostettaessa. 

Helsinkiin Santahaminassa on vuonna 1981 pystytetty Joutselän taistelun näköismuistomerkki ja Uudenmaan jääkäripataljoona on vuodesta 1928 lähtien viettänyt perinnepäiväänsä 11.3.  Joutselän taistelun kunniaksi. Polkupyöräpataljoona I on pystyttänyt Sodankylään toisen näköismuistomerkin.

Joutselän taistelun muistomerkki on nyt haudattu ukonputkiviidakon keskelle
















Näköiskopiot muistomerkistä löytyvät Santahaminasta ja Sodankylästä